Kultajuhlan kisaraportti

Jälleen oli aika pakata tavarat ja maajoukkueverkkarit kassiin, tällä kertaa määränpäänä klassisen voimanoston EM-kilpailut Tartossa. Kisoihin valmistautuminen oli sujunut dieetistä ja sairasteluista huolimatta hyvin, joten poikkeuksellisen hyvässä olotilassa sulloin kassiin kaikki varusteeni ja evääni.

Edellisellä harjoituskaudella oli lähinnä tavoitteena oman voimatason ylläpito, koska muuttujana oli vielä painonveto sarjaan 47kg. Kuitenkin onnistuin treeneissä tekemään ennätyksiä, mutta siitä huolimatta realistisesti asetin kisatavoitteeni huomioiden tuon painonvetämisen.

Kisamatkaa edeltävänä vuorokautena aamuvaaka näytti 48,3kg. Hieman alkoi jo jännittämään ajatus, josko tässä joutuu vielä saunomaan. Siitä sisuuntuneena matkasin salille tekemään aerobista soudun muodossa sekä pientä pumppailutreeniä. Seuraava tunti meni sitten infrapunapussissa hikoillen ja iltapäivällä ohjelmanumeroiden kertaus. Näiden välissä evästelyä kanafileiden ja kurkun muodossa. Äkkiä se päivä kului jännittäessä tulevaa matkaa sekä kisaeväitä pakatessa.

Tiistaiaamulla kello 05 heräsin vaakaan. Paino oli 47,5kg. Kun uni ei tahtonut enää tulla silmään, niin käperryin makoilemaan vielä infrapunapussiin viimeisiä nesteitä pois. Aamupalaksi tuli nautittua tutuksi muonaksi muodostunutta suolatonta ja maustamatonta kanafilettä sekä kurkkua.

Bussi lähti klo 07.45 kuljettamaan minua kohti lentokenttää. Matka kului nopeasti puhuessani äidin kanssa kaikkia muita murheita. Sopivasti sain ajatukseni hetkeksi pois kisasta ja janosta. Kentällä mua sitten odottikin jo toinen vahvempi suomalaisnostaja Johanna Kankus. Johanna toimi hyvin matkanjohtajanani, kun välillä kuljin eteenpäin kuin sumussa.

Puolenpäivän jälkeen olimme perillä kohteessa ja luonnollisesti hotellihuoneitamme emme heti saaneet. Minulle kuitenkin se tärkein, halusin päästä vaakaan. Juniorinostaja Melisa Heinonen oli etukäteen viestittänyt, että hotellin vaaka poikkeaa kisavaa’asta, joten on syytä tarkastaa näiden ero. Omalla kohdallani tämä tarkoitti, että hotellilla vaaka näytti minulle +400g liikaa.

Painon pysyessä pienen hörppimisen ja eväiden avulla jatkuvasti tuon 0,5kg päässä tavoitteesta, päivä meni lopulta varsin leppoisasti. Ei ollut nälän tunnetta varsinaisesti, ja janokaan ei ollut sietämätön, kun rupattelu sujui ilman suun vaahtoamista. Iso kiitos siitä Johannalle, oli mahtavaa löytää joukkueesta samanhenkinen matkakumppani, ja ennen kaikkea joku joka osaa puhelimien asetukset. Viimein illalla sain taas verkkoyhteyden maailmaan.

Kisaa edeltävä yö on aina levoton, eikä nukkumista helpota vaatekerrokset, joihin kääriydyin. Kisa-aamuna vaaka näytti 47,2kg. Toki tässä kohtaa vaakaan oli vielä useampi tunti, mutta päätin kuitenkin, että minulla on levollisempi olo, kun saan nähdä nuo tasalukemat, ettei tule puntarissa yllätyksiä. Vaikka muuten hotellista ei löytynyt moitteille sijaa, niin painonvetoa ajatellen harmillisesti lähin sauna oli uimahallissa, noin reilun kilometrin matkan päässä. Respassa virkailija oli jo kirjoittamassa minulle lippua uimahalliin, mutta toisen asiakkaan laskutus meni tärkeysjärjestyksessä edelle. Muutenkin olen kärsimätön luonne, saati odottaessa janoisena ja nälkäisenä ajankulkua. Viiden minuutin turhan odottelun jälkeen siis päädyin nousemaan takaisin huoneeseeni, ja kehittämään suihkutilasta höyrykopin itselleni. Siellä kääriytyneenä ensiapuviittaan hikoilin nopeastikin sen sata grammaa ja toinen vastaava tuli räittyä. Näiden rituaalien jälkeen kehon viilennys kylmässä suihkussa ja oli pieni hetki lepoa.

Tiedossa oli pitkä kisa, joten aamupalalta kävin tekemässä leipiä itselleni mukaan sekä luonnollisesti kaurahiutaleisiin hain vedet. Junioriuran aikainen valmentajani oli hyvin opettanut, että koskaan ei pidä luottaa, että tankkaus onnistuu vieraalla maalla omien rutiinien mukaan, siksipä tuon aina kaiken Suomesta mukanani. Huoltaja sekoitteli kisajuomani jo hotellilla valmiiksi, joten sain vain keskittyä tavaroideni ja itseni keräilyyn.

Tässä vaiheessa matkatavaroiden siirto seuraavalle hotellille ja siitä matka jatkui kisapaikkaan. Ennen punnitusta kävin vaa’alla varmistamassa, että sarjassa ollaan, ja painon näyttäessä 46,90 kg uskaltauduin syömään yhden pienen sämpylän suolaisen lohen kera. Suomalaistiimi kävi jo tyylikkäästi valloittamassa oman nurkkansa lämmittelypaikasta, ja sillä välin livahdin Johannan avustuksella kisapunnitukseen. Johanna hoiti hienosti puhumiset puolestani, ja mä sain putarissa imaista 0,5 l keittosuolaa ja elektrolyytit sisuksiini.

Tankkaus meni poikkeuksellisen hienosti. Kellotin tällä kertaa juomistani, että ei kaikki neste pakkaa vain vatsalaukkuun hölskymään. Punnituksesta lämmittelyn alkuun oli reilu tunti aikaa, joten tuona aikana sain tankattua 0,5l keittosuolan, Vitargoa 80g/BCAA 20g/natrium 2g/1,5l vettä, sekä pari leipää ja kaurapuuron. Olo oli mitä mainioin.

Huoltajat häärivät ympärilläni ja loistavasti rauhoittivat mun hosumista, mikä on yleensä tässä vaiheessa tapana. Johanna sanoi aina minuutit, milloin oli aika tarttua tankoon. Kyykyn lämmittely sujui hyvin, viimeinen lämpö 100 kilolla tuntui sen verran niskassa, että päädyin pysymään alkuperäisessä suunnitelmassa 105kg aloitusraudassa. Tämä tulikin hyvin mutta siinä vaiheessa iski vauhtisokeus. Sitä lähti seuraavaan rautaan soitellen sotaan huonolla tekniikalla ja painonvedon jälkeen ei siihen olisi ollut varaa. Myrryttäminen ei tällä kertaa tuottanut tulosta. Kolmanteen uusiksi 110kg ja kierroksia pienemmäksi keskittyen tekniikkaan. Sen verran oli tässä vaiheessa pelko perseessä hiipimässä, että jäädäänkö aloitukseen. Kolmannella rauta tuli nätisti ja varoja jäi 2,5 – 5 kg, mutta oma moka. Täysin alkeellinen ajatuskatkos arvokisoissa ja uran tässä vaiheessa.

Penkin lämmittely sujui mallikkaasti, ja kunto tuntui paraatilajinikin osalta hyvältä. Viimeinen lämpö 85,0 kg merkistä ja olin valmis lavalle. Aloitus varmistellen 87,5kg ja seuraavaan se himoitsemani uusi ME-rauta 92,0kg. Lataus oli hyvä ja rauta tuli nätisti loppuasentoon harvinaisen pitkästä merkistä huolimatta. Joskus kestävyysharjoittelusta ja pidosta kropassa on hyötyä. Kuitenkin aavistin jo tässä vaiheessa, että päätuomari oli päättänyt kohtaloni, joten laitoin seuraavaan vain 93,0kg, vaikka alkuperäissuunnitelma piti sisällään tavoitteen 95,0kg raudasta. Ei auttanut minkäänlaiset kevätjuhlaliikkeet tai rukoukset, kun tuomari päätti antaa nostoluvan vasta 3 sekunnin merkin jälkeen. Siihen päätyi mun pito ja raudat jäivät rintaan.

Kisajärjestäjä yritti vielä lisätä nostajien painetta kuuluttamalla, että vedon lämmittelyssä ei saisi tiputtaa rautoja, vaan nämä tulisi saattaa nätisti lattiaan. Siis mitä! Olemme kansainvälisessä kisassa, jossa kilpailijoina maailman huiput, ja alakerran kongressitilassa koetaan häiriöitä yläkerran paukkeesta ja kuitupäästöjen rapistessa kiharoiden koristeeksi. Kun muutenkin jo oli se käpy jäässä, niin tällainen pyyntö suorastaan provosoi vetoon täydellä asenteella. Lämmittely meni todella hyvin ja kaikki raudat tuntuivat harvinaisen kevyeltä. Kuitenkin muistutin huoltajia, että dieetti oli tehnyt sen mulle, etten tuntenut kroppaani. En osannut yhtään sanoa, missä raudassa raja tulisi vastaan. Aloituksella piti varmistaa tulos, siispä tankoon 127,5kg. Toisella varmisteltiin mestaruutta, rautaa tangossa 135 kg. Tämäkin tuli hyvin, vaikka hieman jo painoi. Kolmatta rautaa piti sitten hetki harkita. Tavoitteenani oli päästä yrittämään SE-rautaa 145,0kg, mutta toisaalta 140,0 kilolla irtoaisi uusi yhteistuloksen SE ja vedon lajikulta. Kun kaksi lajia oli jo päätynyt alle tavoitteeni, niin päädyin varmistelemaan tuloksen 140,0kg raudalla. Nihkeästi ensimmäinen sentti irtosi, mutta sen jälkeen veto yhtä herkuttelua ja kunnon irvistys vielä päätuomarille.

Yleensä minun heikoin laji päätyi kisani kohokohdaksi. Saldona kisasta mestaruus, penkin ja vedon lajikulta, kyykyn lajipronssi ja penkin ME sekä yhteistuloksen SE-tulos. Maammelaulun kuuntelun jälkeen menikin ilta rattoisasti ADT-testitilassa. Tankkaus oli mennyt kerrankin niin nappiin, että keho tuntui imevän sisään kaiken nesteen. Illalla klo 19 viimein testi annettu ja kisa viimein siis ohi.

Väsyneenä ja kaikkensa antaneena ei kisan jälkeen saavutus vielä maistunut, mutta ehkä se tyytyväisyys tulee vielä viiveellä. Toisaalta kehitys vaatii aina sopivaa kriittisyyttä itseään kohtaan, ja siksipä lauantaina herätessä omasta pedistäni, olin taas täynnä uutta intoa ja suunnittelemassa matkaa kohti penkkipunnerruksen MM-kisoja.

Iso kiitos huoltojoukolleni, Johanna Kankus, joka toimi henkilökohtaisena matkanjohtajanani ja huoltajanani, sekä kiitos ystävyydestäsi, on ihanaa löytää vielä näillä metreillä tuollaisia persoonia omaan elämään. Kiitos Arska Oksanen, kisa ei olisi kisa ilman kunnon insinööriä, joka laskenut jo kaikki valmiiksi. Kiitos myös Anni Vuohijoelle treenikonsultoinneista, ja Melisa Heinoselle kisaleteistä; tiimi oli täydellinen, nostaja ei yltänyt tällä kertaa ihan samaan.

Kiitos myös Johanna Bies tuesta pussihikoilun aikana, se oli todella tarpeen ja aika meni huomaamatta kehon kuivuessa kasaan. Kiitos myös tukijoilleni; Sporttimekka laadukkaista lisäravinteista ja Easyway:lle kiitos mittauksista.

Onnittelut vielä kaikille Suomen joukkueen nostajille suorituksistaan ja tsemppiä tulevaan kisakauteen! Seuraavan kerran maajoukkueasua sovitellaan yhdeksän viikon päästä Etelä-Afrikassa, klassisen penkkipunnerruksen MM-kisoissa.