Penkkiurheilun 4 lajimuotoa haltuun

Paljonko nousee penkiltä? Kysymys, johon lähes joka urheilija törmää jossain vaiheessa. Voimailijat usein vastaavat tähän vastakysymyksellä; paidalla vai ilman?

Kuulija on tässä vaiheessa pyörällä päästään, että mitä eroa sillä sitten on? Vielä kun sekoitetaan pakettiin sotilaspenkki, niin tavallisella ihmisellä pyörii vaan silmät kuin hedelmäpelissä yrittäessä hahmottaa, mistä on kyse. Usein kun punnerrus sekoitetaan painonoston ylös työntöön, niin ei ole ihme että punnerrus jalat ilmassa kuulostaa jo mahdottomalta.

Penkkipunnerrus on usein väärin ymmärretty liike ja pidetään laiskan urheilijan liikkeenä. Kun penkkipunnerrusta lähdetään suorittamaan teknisesti oikein, tulee noston kohdistua rintalihaksiin, hartialihaksen etuosaan ja ojentajiin sekä selän yläosan lihaksiin. Ote leveydestä riippuen, kapealta nosto vaatii enemmän ojentajalihaksen työntövoimaa, ja leveä ote aktivoi enemmän rintalihaksia ja hartioita, erityisesti kuormittaen etuolkapäitä. Raudan laskuvaiheessa myös vastalihasten voimalla on merkitystä sekä ylös punnerruksen aikana, jotta raudan hallitsee sen kaatumatta kasvoille päin. Penkkipunnerrus siis vaatii monipuolista harjoittelua nostomuotoa tukevat lihakset huomioiden, eli vastoin vanhoja legendaarisia uskomuksia, penkkipunnertaja ei käy vain tekemässä päälajiaan pari kertaa viikossa. Penkkipunnertajaksi ei myöskään synnytä yhdessä yössä, vaan yhtä lailla kuin muutkin lajit, se vaatii vuosien työtä.

Maksimipenkkipunnerrus, aiemmin sotilaspenkkinä tunnettu liike eroaa normaali penkkipunnerruksesta siinä, että suoritus tehdään jalat ilmassa.

Minulla oli suuri etuoikeus käydä perehtymässä tähän maksimipunerrukseen, kun sain kutsun nostaa Aulangon kutsukisoissa ulkopuolisena. Ensinnäkin lajiliiton organisaattorit pitivät musta jo etukäteen huolta ja opastivat sääntöihin sekä tutustumaan kisapenkkiin Hämeenlinnan Sporttimekassa. Pari viikkoa ennen siis kävin tuolla Mekassa vaihtamassa kuulumisia Tonin kanssa, sekä testaamassa penkkiä. Toimiva oli ja sopi minunkin äärimmäiselle tekniikalle, vaikka treeni ei silloin kulkenutkaan flunssasta johtuen, mutta penkkiä on siitä turha syyttää vaikka se kiva oliskin löytää syyllinen muualta kuin peilistä. Siitä sitten ADT-sopimuksen tulostus ja postiin, sekä 25 euron lisenssimaksu liiton tilille ja homma on valmista.

Olin juuri aloittanut Sheikon penkkiohjelman, joten tuleva kisa ei millään tavoin sotkenut treenejä vaan se sujahti sinne joukkoon yhdeksi treeniksi. Lauantai-aamulla sitten tein perinteisesti kroppaa herättelevän aamuhölkän ja aamupala nassuun normaalisti ennen Aulangolle lähtöä. Hhhmm, mitä tarvitsen mukaan. Vähän vitargoa juomaksi, treenihousut ja kengät sekä varmuuden vuoksi mankkua, ja olin valmis. Reppu selkään puolityhjänä ja aurinkoisessa säässä kävellen kohti Aulankoa. En sentään kävellyt kuin pari kilometriä matkasta ja lopun matkan auto saattoi mut perille.

Ovesta saapuessani siellä oltiinkin jo vastassa ja mut käytiin saattamassa punnitukseen. Ranneke kiinni ranteeseen ja siitä tapaamaan muita lajin harrastajia. Tässä kohtaa täytyy jo kiittää kaikkia urheilijoita avoimuudesta ja sosiaalisuudesta. Vaikka yksin tulin paikalle, niin ei koko kisan aikana tullut yksinäistä ja orpoa hetkeä.

Kisa itsessään meni nopeasti. Noin 20 minuuttia ennen lämmittelyn aloitus ja sitten klo 13 alkoi nostot. Kun kisapenkillä otettu harjoitus meni pari viikkoa edeltä huonosti, varoivainen rauta aloitukseen 75kg, mikä olisi kuitenkin uusi SE. Tämä reippaasti ylös ja päälle vielä 80kg ja 85kg viimeisellä. Kuten aiemmin kirjoitin, joskus on vain näitä päiviä että nostot kulkevat kuin unelma ja tuntuu että joku korkeampi voima päättää siitä, milloin se armahtaa tällaiselle hetkellä.

Kisojen jälkeen tuli turistua iltaan lajin harrastajien kanssa ja moni jakoi vinkkejä harjoitteluun. Kokonaisuudessaan lajista ja harrastajista jäi erittäin positiivinen kuva. Lajiliittoon on helppoa ja halpaa liittyä mukaan, kisaaminen ei salli ja toisaalta ei vaadi mitään varusteita eli kuka vaan voi salilta marssia kisoihin kokeilemaan voimiaan niin toisto- kuin maksimipunnerruksessa. Kisoihin on helppoa lähteä yksin siitäkin syystä että korotukset annetaan suullisesti. Joten jos oma pää toimii laskimena taktikoidessa, ei tarvitse miettiä mihin laput kätkee piiloon. Vielä se yksi tärkeä lajiin kannustava tekijä, on yhteishenki.

Liekö itselleni uutuuden viehätystä, mutta jos tämä tuo uutta vireyttä viidentoista vuoden harjoitteluun, aion kisata näissä jatkossakin. Seuraavat maksimi- ja toistopunnerruksen kisat käydäänkin Tampereen Nääshallissa 19.9, joten kannustan nyt jokaista lähtemään lajin kisoihin, erityisesti niitä jotka uhoavat salilla ja vetoavat voimailijoiden varusteisiin. Tässä nostomuodossa on kaikki ns. riisuttua ja vain voima ratkaisee. Tämä voi myös toimia aloittavalle urheilijalla leppoisampana aloituksena kisaamiselle, koska sääntöjä on vähemmän ymmärrettävänä, eikä harrastus vaadi varusteisiin sijoittamista.

 

Seuraava viikonloppuna onkin mun vuoro toimia Laitilassa talkooporukoissa kun ikämiehet ja -naiset mittelöivät klassisen voimanoston SM-kisoissa. Hauskaa vaihtelua jännittää katsomo- ja huoltopuolella, omaksuen penkkiurheilun neljännen lajimuodon.