Penkkipunnerruksen työvoitto

Kulunut vuosi on sisältänyt melkoista tunnemyrskyä ja täytynee olla tässä vaiheessa armollinen itselleni, paljon olen myös saavuttanut sitkeiden ponnistuksien kautta. Kuten kirjoitinkin MM-kisoista palatessani blogiini, näin ruuhkaista kisakalenteria ei ole ollut sitten kymmeneen vuoteen. Kun yhdistetään kilpaurheiluun kaksi työtä harjoittelun rinnalle, lähes krooninen stressitila saa unohtamaan saavutukset jo hetkessä, kun on aina uusi tavoite edessä.

Kiireiseen kalenteriini ehdin aikatauluttaa pikaisen vierailun kotiini Uuteenkaupunkiin. Oli rentouttavaa nähdä pitkästä aikaa perhettä ja jutella arkisia asioita urheilupainotteisen elämän keskellä. Siinä väsyneenä huokaisin äidilleni olevani loman tarpeessa, jolloin aina kaikkein viisain äitini palautti minut tähän hetkeen. Vuoden aikana matkaa on tehty Hämeenlinna – Tarto – Potchefsroom – Capetown – Killeen – New York – Barcelona – Hämeenlinna akselilla, mutta matkojen ollessa varsin aikataulutettuja sekä elämäni niiden ympärillä, huomaan suurien hetkien arkistoituvan nopeasti muistoihin ja janoan vain lisää elämyksiä. Vai onko kyse aktiiviurheilijan luopumisen vaikeudesta?

Suurimpien arvokisojen jälkeen minulla on ollut aikaa keskittyä enemmän rakentamaan uutta pohjakuntoa voimanoston muihin lajeihin ja samalla keskittyä paraatilajiini. Koska penkkipunnerruksen MM-kisat menivät kuntoni puolesta hyvin, päätin aloittaa uudelleen saman ohjelman alusta eli noin 6 viikon Sheikon penkkiohjelman päätavoitteena Arnold classic europe.

Koska penkkiä oli lähes 10 000 kg viikossa, ja treeniraudat ovat 80-87 % maksimista, niin joukkoon treenipäivien kylkeen sulautui myös pari voimapunnerruksen kisaa, jolloin suoritusraudat vastaavat normaalia treeniä. Ensimmäisen treeniviikon päätteeksi kävin Tampereella tekemässä tulosrajat maksimi- ja toistovoimapunnerruksen SM:iin sarjaan 57kg. Peruskunto oli odotusten mukainen punnertaessani kolmannella 87,5kg eli uuden SE:n sarjaan. Uutena alueena oli toistopunnerruskisa. Vaikka vuosina 2013–2014 treeneissäni oli paljon hapottamista, niin juuri penkkipunnerruksen saralla tätä sietokykyä en ollut testannut. Mukavasti kuitenkin 35 kiloa suoristui 52 kertaa suorille käsille, joten nyt on liput lunastettu SM-kisoihin. (Video suorituksesta löytyy sivultani: FB-sivultani.)

Treeniviikolla neljä oli luvassa maksimipunnerruksen SM-kisat. Viikko alkoi normaalien treenien mukaisesti, mutta keskiviikkona otin ylimääräisen kevyen penkkitreenin, ja tämä treenipäivä siirtyi lauantaille. Vaikka treenini siirtyi kisalavalle, päivän kunto oli odotusten mukainen viimeisellä 90kg suoristuessa suorille käsille. Ohjelmassa oli 3x 1x 87,5kg mutta hieman tästä poiketen, otin kisassa sarjana 80 – 87,5 – 90 kg. Viikko jatkui normaalisti sunnuntaina kolmen lajin treenillä.

Vielä Arnoldeja edeltävä viikon tein myös Sheikon voimanosto-ohjelmaa, mutta kisaviikolle olin ajoittanut tauon, jotta selkä ei ole jumissa muusta kuin lentämisestä. Vielä keskiviikkona 21.9 töiden jälkeen kävin salilla viimeistelemässä penkkiä ja sitten oli aika miettiä, mitä kaikkea kisakassiin tarvitseekaan pakata mukaan.

Barcelonan aurinkoon saavuimme torstaina iltapäivällä ja matkatavarat sitten illalla perässä. Ei anneta sen pilata tunnelmaa, vaan tsekattuamme itsemme hotelliin ja painon tarkistus vaa’alla, niin ensin oli tavoitteena löytää ruokaa. Paino oli tipahtanut ihanteellisesti, joten sain mukavasti jo tankkailla takaisin päin edellisenä iltana. Illalla kun suurimmat jonot kisan rekisteröitymisessä olivat kadonneet, kävimme myös noutamassa rannekkeet ja tutustumassa rakenteilla oleviin messuihin ja kisapaikkoihin. Näin ei ollut häiriöksi myöhäinen herätys ja lähtö kisapaikalle vain 5 minuuttia ennen punnitusta. Paino oli 51,85 kg ja siitä pääsin juomaan kunnolla vitargoa ja elektrolyyttejä kehoon.

Onneksi messuilla oli paljon nähtävää, niin aika punnituksen ja lämmittelyn välillä kului joutuisasti sekä pieni patsaskävely esti myös tankkauksen jämähtämästä vatsaan. Ennen lämmittelyä pidimme Katan ja Markuksen kanssa palaveria lähtölistojen äärellä. Ei Luojalle, vaan kiitos Markukselle, kun puhelimesta löytyi sovellus, mikä laskee valmiiksi wilksit, niin helpotti huomattavasti taktikointia. Haastetta tässä kohtaa kuitenkin oli se, että vastustajat olivat painavampia joten luonnollisesti nostivat myös enemmän, jolloin nostojärjestys ei tue taktikointia. Päätimme kuitenkin aloittaa sellaisesti raudasta, jolla teen suurimmat pisteet, siispä aloituksen muutos 92,5kg ja tämä oppikirjanmukaisesti ylös. Toiseen 97,5 kg, koska laskimme tämän olevan välttämätön rauta ykköspaikalle. Onneksi pohjakunto on hyvä eikä kisaan ole tultu liian herkistävällä ohjelmalla. Pitkän merkin jälkeen hidas, mutta vahva rutistus ja nosto 3-0 läpi. Mikä helpotus, ettei ollut turha reissu. Viimeisellä pääsin vielä koittamaan 100,0kg eli suomenennätystä, mutta tiukan tuomarilinjan edessä ei enää toiseen kaasutteluun ollut voimia.

Ykkössijaan kuitenkin erittäin tyytyväinen ja pieni rahapalkinto tästä lämmitti mieltä. Iso kiitos huollosta ja tuesta Suomen joukkueelle. Vielä bonuksena pyöriessämme koko illan kisapaikalla, tuli kokeiltua Goldnutritionin messukisaa, eli jokaisella oli mahdollisuus nostaa maksimipunnerrus kymmenen minuutin sisään. Luonnollisesti ei suuremmilla sääntöpykälillä kisaa oltu pilattu, joten kävin vielä kokeilemassa onneani. Ensin nostoni 95 kilosta vaati tangon vaihdon 15kg tankoon. Kuitenkin yleisö janosi 100kg punnerrusta, joten ystävällinen väki vaihtoi uudelleen miesten tangon, ja 100kg nousi edes jossakin kisassa. Kisasta vielä tavarapalkintoja mukaan, mutta suurin tyydytys tuli nostosta, kunto olisi kestänyt vaikka kuinka pitkän kisan. Ei herkkä, mutta vahva.

Video Arnold Classic Europe kisastani 23/9/2016

Kisatunnelmien jälkipölyihin vielä mahtuivat toistovoimapunnerruksen SM-kisat. Eli Barcelonasta palattuani maanantaina aloitin kisaohjelmaan valmistavan jakson Sheikon ohjelmasta, jossa on viisi treeniä viikossa. Pääpainon siirtyessä jalkakyykkyjen ja vetotreenien välillä toipumiseen, unohtui tuo pumppailu, mitä muistin kokeilla kisaviikolla. Koska rauta on vain 2/3 kehon painosta, kisassa on kyse lähinnä maitohapon sietämisestä. Vaikka kuntoni olisi tässä kohtaa kestänyt uuden SE tuloksen, niin harmillisesti säännön muuttuessa välissä, merkkitopparista luopuminen koitui osaksi kohtaloani.

Kuin ensi kertaa olisin koskaan kisalavalla, syntyi paniikki päätuomarin toistuvasti hylätessä nostoja. ”Hyperventiloidessani” sitä kiihdytin tahtia ja kuuluttajan vielä mylviessä, mielessäni ajatukset laukkasivat totaaliseen epäonnistumiseen. Korvissani suhistessa epämääräistä meteliä, aloin miettiä enkö saa yhtään hyväksyttyä? Pitäisikö vaan keskeyttää? Kuinkakohan monta kertaa olen jo nostanut? Kun suoritus kestää enemmän kuin ohikiitävän sekunnin, päätin vain tikata niin loppuun kuin ikinä jaksan ja lopputulosta kuuntelemaan sitten jännityksellä samaan aikaan yleisön kanssa. 51 toistoa lopulta suoristin hyväksytysti, joten ei mennyt aivan mäkeen reissu, vaikka itselleni oli pettymys. Treeni on tällöin paras terapeutti, joten oli pakko käydä kuittaamassa Fitnesstukun dippikisa, jossa jaksoin pumpata penkkisarjan päälle 40 toistoa.

Tässä kohtaa tarkastellessa kuluvaa vuotta taaksepäin, olen toistanut jälleen itseäni verraten edelliseen vuoteen. Jos vuoden 2015 aikana kehitystäni jarrutti pitkä dieetti ja tiukka kisatahti, niin tämän vuoden aikana olen onnistunut vielä tuplaamaan jarruttavat tekijät. Ehkä osa tästä virheestäni johtuu siitä, että haluan paketoida 16 vuotta kestänyttä aktiiviuraani, mutta en osaa kuitenkaan laittaa pistettä kokonaan sille. Joka kisasta löydän jotain kehitettävää, jolloin pääni sisälläni syntyy uusi päämäärä. Voiko toisaalta tulla sitä 101 % onnistumista 9 noston kisassa? Ensi kerralla kirjoitankin tästä motivaatioista, mikä puskee kehittämään itseään kaikilla elämän osa-alueilla.

Mutta levollisempaa ensi vuotta valmistellessa, on aika tehdä sopimus itseni kanssa, ja päättää että kansainvälisiä arvokisoja mahtuu vain yksi vuosikalenteriini, eikä venyttää voimavarojaan kaikkiin karkeloihin. Kuitenkin pahin vastus löytyy sisältäni, ja tärkeintä minulle on voittaa itseni.