Se on sitten siinä!

Vaikka tällä kertaa ei Maamme-laulu kajahtanut Amerikan mantereella, vuoden viimeinen MM-tason arvokisa kruunasi kisavuoden ja ehkäpä koko urheilijanurani sai toistaiseksi arvoisensa päätöksen. Viimeksi vuonna 2007 on kisakalenterini näyttänyt yhtä ruuhkaiselta kuin kulunut vuosi, ja tavoitteet olivat silloinkin korkeat. Kuluneen vuoden mitalisaldo on aavistuksen parempi kuin vuoden 2007 saavutukset, joten en voinut olla muuta kuin tyytyväinen viimeisimpään lavatyöskentelyyni.

Klassisen penkkipunnerruksen MM-kisojen ja voimanoston MM-kisojen välillä oli vain neljä viikkoa aikaa harjoitteluun, joten treenit keskittyivät lähinnä kunnon ylläpitoon painonvedon ohella. Dieettikausi oli jatkunut lähes yhtäjaksoisesti joulukuun 2015 alusta, mikä alkoi näkyä viimeisten viikkojen aikana painonputoamisen takkuilussa. Vaikka järjellä ajateltuna sen tiesi, että maaliskuun EM-kisojen onnistuneen painonvedon takana oli riittävä palautusjakso ja aika, niin silti jossain pään sisässä joku sadisti uskoi että samaan putkeen tämäkin veto vielä onnistuu yhtä hyvin.

Viimeiseen tyhjennysviikkoon lähtiessäni painoa oli vielä 3,5 kiloa yli, minkä tiesin prosentuaalisesti olevan aivan liikaa ja näin vaikuttavan maksimituloksiin. Kisaviikon alku meni normaalisti töissä, mikä toisaalta tasoitti stressiä tulevan kisan suhteen. Keskiviikkona vapaapäivää viettäessä sitten kiirettä riittikin aina infrapunapussihikoilusta treeniin, ja tavaroiden pakkauksesta kodin siivoukseen. Vaikka edessä olivat klassisen voimanostonkisat, niin siitä huolimatta tuotti pientä haastetta saada kaikki kisavarusteet ja eväät mahtumaan käsimatkatavaroihin. Mitä jos tulli kuitenkin vie vitargoni, mitkä olivat sievissä minigrip-pusseissa(?) Siispä toinen kierros tuli pakattua ruumaan ja mukaan vähän muutakin kuin hikoiluvaatteita.

Illalla kuvausten jälkeen vaa’an tuomio oli 49,3. Koska lentomatka olisi pitkä ja koskaan ei tiedä mitä tuo matka voi tehdä kehon nestetasapainolle, niin päätin ottaa illalla mahdollisimman paljon ylipainoa pois. Kun valvojakin oli saatu paikalle seuraamaan, etten kalauta päätäni mihinkään hoiperrellessa, niin alkoi infrapunapussittelu sekä saunominen. Tunti pussissa ja sinä aikana sauna oli lämmennyt niin että vain vaatteiden vaihto kuiviin, ja siirryin lauteille pipo syvällä korvissa. Siinä puhaltaessani silmät sumussa ja korvat lukossa, sain taisteltua itsestäni 20 minuutin hikoiluttavan saunan. Kiitos valvojan, etten luovuttanut kesken. Tämän ensimmäisen kierroksen jälkeen vaaka näytti jo 48,6kg. Sen verran hyvältä vaikutti tilanne joten kylmän suihkun kautta mehujää huulille ja unille.

Torstaina 23.6 aamuyöllä klo 03:30 herätys ja matkani alkoi jälleen kohti Helsinki-Vantaan lentoasemaa. Lensin Heathrown kautta Austiniin, joten Lontoon kentällä piti vielä vähän skarpata, että juoksen oikeaan terminaaliin. Onneksi sain lennoilla vähän torkuttua, koska jokainen minuutti unta oli nyt tarpeen aikaero huomioiden. Perillä Austinissa pienen lentokentän läpi tullitarkastus sujui jouhevasti, vaikkakin suustani tuli vain puolikkaita lauseita sykkeen jyskyttäessä korvissa. Vai olinko lakanan kalpeana perinteisen voimailijan näköinen, kun virkailija arvasi matkani kohteen.

Kentällä kisakuljetus oli jo vastassa ja onneksi pitkään ei tarvinnut odottaa auton starttausta, kun kuski soitti johonkin ja varmisti että seuraavat lennot olisivat niin paljon myöhässä, että lähtee mua yksin viemään Killeeniin. Nopea käynti vielä kisapaikalla, jossa kuljetusmaksut kerättiin pois ja sitten varattuun hotelliin.

Hyvin sujunut matka alkoi viimein takkuilla, kun hotellilla ilmoitettiin että suomalaisilla ei ole varattuja huoneita. Syytön virkailija sai muutaman murhaavan katseen, kun kieltäytyi soittamasta kisajärjestäjälle ja Suomen joukkueen huolto otti silloin lepoa yläkerrassa, joten seuraava äkäinen puhelu suuntautui itse hra Grahamsille. Hetken sain odotella kisaisännän saapumista, joka selitti huoneiden puuttumisen johtuvan Suomen myöhäisestä varauksesta. Kuitenkin jostain takataskusta tämä herra löysi minulle kahdeksi yöksi huoneen hänen nimistään, kun nyt vain luottavaisesti ojennan hänelle rahat, niin vie kisahotellille. Kuin Venäjällä, ajattelin.

Lopulta alkuillasta, 8 tuntia normaalia pidemmän päivän päätteeksi sain kotiuduttua huoneeseeni, missä ei ollut moitittavaa. Vähemmän tällä kertaa ehdin nauttimaan neliöistä, kun oli aika siirtyä kuntosalille hikoilemaan pyörän päälle. Noin puolen tunnin aikana hiki taas pirskahteli läpi paitaan ja lähdin käymään vaa’alla. Paino 47,6 kg. Onneksi olin siirtymässä takaisin huoneeseeni, kun sama huone oli osoitettu seuraavalle pariskunnalle, joka kirjautui hotelliin. Ja taas respaan selvittämään sotkuja. Onneksi sain pitää huoneeni ja loppu vääntö jäi kisajärjestäjälle. Sen verran toiminnallinen päivä alkoi painaa silmissä, että lähintä kauppaa en jaksanut lähteä metsästämään. Käytävän automaatista kasa vesipulloja ja iltaohjelmana oli vielä tankkausjuomien sekoitusta.

Yö oli aavistuksen levoton, ja heräsinkin jo viiden aikaan aamuyöstä. Painoa oli vielä 400g yli. Suu oli jo niin kuiva, että sylkeä ei enää irronnut, joten ei auttanut kuin pukea viimeiset kuivat vaatteet päälle, ja lähteä ulos hikoilemaan.  Kun toiset kulkivat ohi shortseissa, mahdoin olla jälleen näky kun lämpöasteita yli 30, ja useampi kerros vaatetta päällä. Laput korvilla vedin monenlaista jumppaa, koko ajan takaraivossa ajatus kuin Elan biisissä, nyt on pakko jaksaa, vaikka ei jaksaisi. Noin 40 minuutin jälkeen lähdin kävelemään takaisin huoneeseeni vaa’an kautta, ja näytti 47,0 kg. Kamat kasseihin ja lähdin vetämään farmarikävelyä kohti kisapaikkaa.

Ehdin itsekseni suorittaa varustetarkastuksen kun suomen huoltajista Haile heräsi kisapaikalle. Punnituksessa klo 07 vaaka näytti 46,95 kg. Sitten iski ahneus. Janoisena vedin välittömästi keittosuolaa 0,5 l ja muut elektrolyytit punnitushuoneessa ja sen jälkeen Vitargoa suhteessa 80g/BCAA 20g/natrium 1g/Fluid Balans-pussi/1,5l vettä. Hieman liian nopeasti tuli nämä juotua, joten oli pakko hetkeksi tauottaa tankkausta. Yleisväsymys oli koko ajan läsnä, joten ei ollut pelkoa että olisin liian nopeasti tällä kertaa lämmittelyssä hosunut. Ennemmin treeneissä kellottamani kolmen minuutin tauot tahtoi tuntua liian nopealta tahdilta. Ennen viimeistä lämmittelykyykkyä ajattelin mielessäni, että enää ei tarvitse jaksaa kuin neljä nostoa. Ja vähän ajan päästä taisi se sokeri humahtaa päähän kun järki kulki vähän pidemmälle että hitto, koko pitkä kisa on vielä edessä.

Aloituksella 102,5kg, jotta varma tulos saadaan alle. Tämä kuitenkin tuntui itsestäni sen verran painavalta, että tyydyin 5 kilon korotukseen. Ensimmäisen kyykyn ollessa ylisyvä, seuraavaa jäinkin pohjassa miettimään ja tuli otettua niin sanotusti merkistä, mutta ylös kuitenkin. Viimeinen rauta oli oltava sellainen, että se varmasti tulee yhteistulosta ajatellen, joten päädyin pyytämään tankoon 110,0kg. Ennen viimeistä kyykkyä alkoivat pohkeet jo kovin krampata polvilämppäreistä ja nestehukasta. Nyt ei auta kitistä itselleni, vaan mentävä vielä kerran lavalle ottamaan varmat kilot pois. Viimeinen kyykky vaati pientä puristusta, mutta tuli paremmin mitä osasin odottaa.

3. kyykky: video

Ehkä olisin kääntänyt sen 112,5kg mutta nyt ei aikaa jälkipuheille. Polvenlämppärit vedettävä pois ja seuraavan lajin pariin. Ehdittiin jo tuulettaa tätä kohtaa kisoissa mun voitoksi, että huonona kyykkääjänä ja parhaana penkkaajana saan tähän väliin lepotauon. Kuitenkin polvenlämppärit olivat tarranneet hikiseen ihoon kovin kiinni alasaumastaan, että lopulta niistä minut ulos kiskoi neljä meksikolaista miestä, kiitos sille avunannolle.

Penkin lämmittely sujui mallikkaasti, ja kunto tuntui paraatilajini osalta hyvältä. Viimeinen lämpö 82,5 kg merkistä ja olin valmis lavalle. Aloitus varmistellen se perus 87,5 kg ja seuraavaan jälleen himoitsemani uusi ME-rauta 93,0 kg. Tärkeä rauta myöskin yhteistulosta ajatellen, nimittäin tällä 0,5 kilolla saan muut pakotettua vetämään aina 2,5 kiloa enemmän. Nosto oli täydellinen ja uusi ME oli jälleen hallussani. Viimeiseen nostoon taktikointiin 95,5 kg yhteistulosta ajatellen. Vaikka lähtö oli hyvä, niin rauta lähti karkaamaan liikaa naamalle, ja jäi sitten oikomatta loppuun.

1. penkki: video
2. penkki: video

Vetoa aloittaessa väsymys ja nestehukka teki sen että ruuansulatus ei toiminut normaalisti, joten oli luvassa Salon toisinto. Vähän joka roskikselle tuli tehtyä laatoitusta ja vedin vain pakolliset raudat. Viimeinen lämpö 120,0 kg oli jäädä lattiaan oksennuksen noustessa ylös kaaressa tarttuessani tankoon. Vielä uusi yritys samalla raudalla ja sitten tekemään tyhjennystä vielä vessaan. Vaikka olotila oli suorastaan syvältä, niin nyt ei auta kuin taistella ne kolme vetoa. Ensimmäisellä tulos alle 130,0 kg ja seuraavaan varma korotus 137,5 kg, jolla olisin pronssissa kiinni.

2. veto: video

Sitten hetki mietittiin, hopea meni mielestäni menojaan, siihen olisin tarvinnut 100 % onnistumisen, joten vedossa ei riitä voimat tilanteen paikkaamiseen. Päädyttiin siis vetämään sellaista rautaa, että saisin pidettyä Japanin ja Filippiinien nostajat takana.

Viimeiseen vetotankoon siis pyydettiin 140,0 kg. Musiikki soi täysillä korvissani ja hoin vain itselleni ajatusta, että tämän vedon olet velkaa itsellesi, muuta ei tarvi enää koskaan jaksaa. Nihkeästi tanko lähti liikkeelle, mutta nikama nikamalta sen nousi juniorijoukkueen kannustusten saattelemana. Vielä leveä hymy päälle ja se oli siinä! Filippiinien nostaja päätyi luopumaan yhteistulostaistelusta, ja tiputti vetorautansa jahdaten vedon lajipronssia. Japanin nostajan tanko oli liimattu lattiaan ja vielä uudet riemukkaat tuuletukset sille.

3. veto: video

Saldona kisasta penkkipunnerruksen lajikulta uudella ME-tuloksella 93,0 kg ja yhteistuloksen SE:lla 343,0 kg kokonaiskisan pronssi. ADT:n testitilassa olisi mennyt taas tunteja, mutta kun varoitin aiemmista kokemuksistani, niin testaajat ystävällisesti antoivat mun soittaa puheluni, sekä avustajan kanssa lähdimme yhdessä katsomaan kisoja ja kävelemään. Tuli näin Killeenistä saatua uusi ystäväkin.

Lauantaiaamuna heräsin totutusti pari tuntia liian aikaisin, joten kävin tekemässä kuntosalilla pienen aerobisen jumpalle, jotta saan nesteitä ja suoloja liikkeelle kehosta. Tavarat olin jo pakkaillut illalla kasseihin ja klo 10 oli jo lähtöni Killeenistä kohti Austinin kenttää ja sieltä viimein unelmakohteeseeni; New Yorkiin. Koska kisat ovat minulle täysin omakustanteisia, niin päätin että tällä kertaa kun tuolla mantereella olen, lähden nauttimaan juhannustani ansaitusti oikealle lomalle.

Sunnuntaiaamuna klo 07 heräsin hyvin nukutun yön jälkeen Pennsylvania-hotellista. Kuin jouluaaton aamun riemua kokien lähdin täynnä virtaa toteuttamaan yhtä unelmaani, aamulenkille aurinkoiseen Central Parkiin. Sen jälkeen hain Starbuck’sta aamupalan mukaani ja käpöttelin takaisin Central Parkiin nauttimaan herkuista ja auringosta. Samaan päivään vielä kuului Empire State building:lla maisemointi sekä risteily Vapaudenpatsaalle ja Ellis Islandille. Nauttiessani maisemista kävellessä paikasta toiseen, kilometrejä kertyi 15 ensimmäisen päivän aikana.

Maanantaina oli jälleen aikainen herätys, mutta tällä kertaa lähdin metrolla päivän aloituskohteeseen, eli Brooklyniin, jotta saan hölkätä sieltä takaisin vanhan 1800-luvun sillan yli. Kuin pieni lapsi olisi juuri löytänyt jalkansa, täynnä riemua, suu korvissa juoksin sillan läpi aina World Trade Center:lle sekä siitä 11/9-museoon.

Museon ilmapiiri ja näky oli vaikuttava, mutta loma-aikatauluni vaati mua siirtymään parin tunnin päästä eteenpäin. Vähän vatsassakin alkoi jo kurnaamaan joten metrolla toiselle puolelle kaupunkia hakemaan pannukakkuja aamupalaksi, joita nautin jälleen Central Parkissa. Siitä suoraan vieressä seisovaan luonnontieteiden museoon. Museo oli valtava, ja katseltavaa olisi riittänyt koko päiväksi, jos olisi halunnut ottaa haltuun koko maapallon historian. Tällä kertaa tyydyin reilu kahden tunnin aikana perehtymään dinosaliin ja dokumenttielokuvan jälkeen lähdin Central Parkin läpi juoksemaan kohti MET:ia, eli New Yorkin suurinta taidemuseota. Eipä ollut yllätys, että ilman museon karttaa olisi jäänyt paljon näkemättä, mutta jälleen poimin ne tärkeimmät ja kahden tunnin patsastelun jälkeen oli aika lähteä kävelemään kaupungin läpi hotellille ja syömään. Tässä vaiheessa kiireeni lähinnä huvitti itseäni, olin nimittäin vieläkin ne hikiset urheiluvaatteet päällä aamulenkiltä jäänyt katselemaan nähtävyyksiä. Pesun ja vaatteiden vaihdon jälkeen pieni iltakävely Times Squarelle sekä Iltasalaatille Hard Rock Cafeen. Tämän päivän saldo 14 kilometriä ja kaksi rakkoa.

Tiistain sateiseen aamuun heräsin hieman rauhallisemmin, ja lähdin kävelemään kahden kilometrin matkaa Rockefeller centerin näköalatasanteelle. Viimeinen silmäys sumuiseen kaupunkiin, ja siitä jatkoin Macy’sille tekemään ostoksia sekä metsästämään huhujen mukaan New Yorkin parasta juustokakkua Junior’s diner:sta.

Kiireesti takaisin hotellille, jotta ehdin lentokenttäkuljetukseen ja JFK:lta suoraan Helsinkiin. Matkalla lentokentälle ynnäsin kuluneen viikon, tai oikeastaan koko vuoden kokemuksia. Kisavuosi on ollut lähes täydellinen vastoinkäymisistä huolimatta, ja olen jaksanut vuosien ja loukkaantumisten jälkeen tehdä urheiluni eteen tunteja ja tunteja töitä. Moni on luullut mua puoliammattilaiseksi, koska treenit ja oheisharjoitteet ottavat useita tunteja päivistäni. Korjatakseni tämän illuusion, niin treenaamisen lisäksi olen tehnyt tuplaten töitä kerätäkseni kisamatkavarat aina uudelleen kasaan. Tämän muistuttaakseni vain siksi, että mikään ei ole mahdotonta, jos oikeasti haluaa saavuttaa unelmansa. Kovan työn jälkeen jokainen uusi elämys tuntuu tuplaten paremmalta, joten ei liene tarpeen keksiä sanoja, miltä tuntuu mestaruus 16 urheiluvuoden jälkeen.

Kuluneen vuoden aikana voimanosto on tuonut mitalien ja seikkailujen lisäksi elämääni uusia ystäviä, mikä teki myös vaikutuksen että olitte hengessä mukana Killeenissä. Kiitokset vielä huollosta Hailelle sekä FinTeam-junioriosastolle! Ootte mahtavia energiapakkauksia, ja voimanostolla on tulevaisuutta teidän myötä! Kiitos perheelleni ja Potchefsroom:n joukkueelle sekä muille jotka olitte hengessä mukana! Valtameri kuljetti kannustuksenne korvilleni! Kiitos Johannalle terapeuttisesta seurasta aina infrapunapussittelujen aikaan. Isoin kiitos Jokelle, kun oot jaksanut olla tukena ja saatoit mut turvallisesti matkaan niin laihduttamisen osalta, sekä pelastit mut kyykkytangon alta. Ei treeneissä pelota kyykyssä jäädä pohjaan niin paljon kuin Killeenin MM-kisalava-avustajien keskellä, kun salikaveri tekee mun kyykkyraudoilla hauiskääntöä.

Kiitos myös tukijoilleni; Sporttimekka laadukkaista lisäravinteista ja Kuntokeidas erinomaisesta voimaharjoitteluun soveltuvasta salista.

Onnittelut vielä kaikille Suomen joukkueen nostajille suorituksistaan ja tsemppiä tulevaan kisakauteen, mikä alkaa poikkeuksellisesti vuoden lopulla SM-kisoista ensi vuoden arvokisoihin!