On vapaapäivä ja herään kellon soittoon unohtaessani edellisiltana ottaa herätyksen pois päältä. Voisi kääntää kylkeä, mutta hetken harkinnan jälkeen päätän että tästä tulee hyvä ja tehokas päivä. Nousen siis aamujumpalle. Reilun puolen tunnin hikoilun jälkeen oloni on virkeämpi ja tunnen itseni jo voittajaksi tässä kohtaan selättäessäni väsymyksen. Matkaa tavoitteeseeni on vielä vajaat viisi kiloa ja 2 kuukautta, mutta jokainen päivä on tärkeä työpäivä ajatellen päämäärääni.
Kokemuksesta jo tiedän että kilojen nestehukka kehossa ei paranna lihasten käskytystä ja hermotusta. Eli paras mahdollinen kunto voimien puolesta vaatii nyt työtä, työtä, työtä. Aamulenkeillä usein mietin urheilullisia tavoitteitani ja pyrin motivoimaan itseäni eteenpäin. En näe jääväni mistään paitsi, koska nautin joka hetkestä uurastaessani tavoitteeni eteen ja mitä enemmän työtä se vaatii, sitä makeammalta tuloksen saavuttaminen tuntuu.
Edellistä vuotta katsoessani taaksepäin voin vain todeta että, siinä missä joukkoon mahtui suuria riemun hetkiä, koin myös pettymyksiä. Yli puolet vuodesta väritti päiviä jonkinlainen dieetti, joten on turha itseltäni kieltää etteikö tämä vaikuttaisi kehitykseen. Treenien aikaisessa kortisoli- ja adrenaliinimysrkyssä on vaikea tunnistaa elimistön ylikuormitustilaa. Aina se enemmän ei ole parempi, varsinkaan elimistön voimavarojen ollessa vähissä. Kesän lopussa kroppani piiputti vastaan pitkän tulehduskierteen muodossa.
Penkin SM-kisojen jälkeen oli aikalisän vuoro ja päädyin keventelemään treeniä hra Sheikon ohjeita mukaillen. Tämä johti tuloskunnon uuteen nousuun, joskaan aika ei riittänyt parempaan irrotteluun. Kuitenkin kehitystä on vuodessa tapahtunut kyykyn osalta muiden tulosten säilyessä samalla tasolla. Penkin osalta yleisesti voimataso on treeneissä kehittynyt, nyt vain tarvitsee löytää se täydellinen tuloskunto kisapäivään. Tähän voi olla kokonaisuudessaan tyytyväinen huomioiden, että voimataso lähtee vuosi vuodelta ylempää kuin vastaavasti painonpudotus aina alempaa. Eli on sitä tuhansien hikipisaroiden joukkoon sulateltu muutama rasvasolukin.
Klassisen voimanoston MM-kisat tarjosivat urani huippuhetkiä ja itsensä ylittämistä.
Henkilökohtaiset ennätykseni:
v 2014/ 57kg SQ 122,5kg – BP 98 kg – 145 kg – total 360,5kg
v 2014/ 52kg SQ 110kg – BP 97,5 kg – 142,5kg – total 350 kg
v 2015/ 52kg SQ 120kg – BP 95 kg – 142,5kg – total 357,5kg
Nyt kolmannen dieettivuoden käynnistyessä uskon projektini etenevän helpommin jo kokemuksenkin kautta. Alan tuntea mitä kroppa vaatii, ja vuosi vuodelta painonveto lähtee alempaa, mikä saattaa helpottaa loppukuivattelun osuutta. Ruuat menevät rutiinilla, joten talousvaaka saa suurimman osan ajasta viettää osa-aikaeläkettä kaapin nurkassa. Lisäksi olen oppinut tunnistamaan hitusen paremmin rajojani, jotta kova treenijakso on saatu menestyksekkäästi alle parantamaan perusvoimaa.
Ihmismieli on sitten mielenkiintoinen. Väsyneenä ja stressaantuneena sitä miettii että koko projektissa ei ole mitään järkeä. Joukkoon mahtuu paljon epäonnistuneita treenejä mikä saa tuntemaan itsensä oravaksi jolla se käpy jäässä. Krooninen väsymys saa pienet vastoinkäymiset tuntumaan jäävuoren kokoisilta ongelmilta. Kielen kuivuessa kitalakeen kiinni ja milloin laatoittaessa salin seinustaa vannon itselleni, tämä on viimeinen kerta. Urheilijan mieli tai ainakin minä saan voimaa omien rajojen ylittämisestä aina uudelleen, oli se sitten päivän treeniennätys tai maailmanennätys. Adrenaliinin virratessa sisäinen kipinä syttyy aina uudelleen ja keksin uuden realistisen, mutta työtä vaativan tavoitteen.
Vuosi 2015 toi tullessaan minulle myös uuden lajivaltauksen.
Todellisuudessa työtä vaatinee eniten edelleen se oma korvien väli. Hullun ja tyhmän raja on sen verran häilyvä, että saa oikein vääntää rautalankamallia omasta tavoitteesta ja perustella miksi teen valintoja. Miksi jätän nyt leuanvetohaasteen tai possumunkin väliin. Miksi en lähde vain yhdelle. Miksi en treenaisi samalla maratonille. Kaikkeen löytyy vastaus yhdellä lauseella; mulla on tavoite ja mä haluan tavoittaa sen.
Tässä vaiheessa haluan kiittää kaikkia läheisiä, jotka olette olleet jokainen omalla tavallaan tukena viime vuoden matkassa. Kiitos Arille ja team-Finlandille mahtavasta huollosta MM:ssa. Kiitos Pekulle selän käsittelystä ja lukuisista konsultoinneista kun pää ei pysy mukana. Kiitos Ossille ja Easyway:lle kuntotestauksesta sekä Sporttimekalle erinomaisista lisäravinteista. Kiitos perheelle sekä kaikille ystäville jotka ette tulleet mainituksi.
Nyt kohti kisavuotta 2016 ja tsemppiä kaikille kisaajille ja muille myös, hauskaa ja urheilullista kevättä omia tavoitteita kohden
Hanna
Viimeisimmät kommentit