Urheilijan tavoite motivoi huippu-urheilijaa päivittäisessä valmentautumisessa ja samalla myös henkilökohtaisen elämän valinnoissa. Mitä sitten kun tulee se hetki, jolloin tuntuu että kaikki on saavutettu tai paukut ei enempään riitä. Tällöin on syytä pysähtyä miettimään ja arvioimaan omaa motivaatiota.
Minulle tuo hetki tuli jälleen eteen Kontulan kisan jälkeen. Vaikka kyseessä oli vain välitavoite, niin piti ottaa pieni aikalisä ja miettiä, voinko vielä saavuttaa jotain enemmän. Kokonaisväsymykseen vaikuttanee takana oleva kisakausi, tai oikeastaan niistä edelliset kaksi vuotta, joissa pidemmälle lepojaksolle ei ole ollut sijaa. Harjoitustunnit ovat tuplaantuneet vuoden 2013 aikana, ja määrää on lisääntynyt siitä tämän vuoden aikana merkittävästi. Tunnistin stressin merkkejä itsessäni siitä, kun en osaa enää rauhoittua paikalleni. Aina se enemmän ei ole parempi, mutta tämä vaatii vielä henkisen puolen valmentautumista.
Miksi sitten räpiköisin vielä eteenpäin? Mikä on minun sisäinen motivaatio? Mikä on minulle tärkeää? Mikä urheilemisessa tuottaa minulle iloa ja tyydytystä? Miksi haluan urheilla ja kilpailla huipulla, menestyä? Vielä tärkeimpänä kysymyksenä kuuluu näiden jälkeen, olenko valmis panostamaan riittävästi tavoitteeni eteen.
Vastausten löytämiseen olin varannut viikkoja, jolloin olisi voimanostoharjoittelusta ns. Lay off- jakso. Seuraavaan tärkeään kisaan on kuukausien matka, joten on hyvä hetki jäsennellä tulevaa jaksoa, ja miettiä mitä se tulee vaatimaan muilla elämän osa-alueilla. Onko tavoitteeni realistinen? Pohdin myös pitkään eri ratkaisuja, mihin olen tyytyväinen. Jos kisa ei menekään suunnitelmieni mukaan, osaanko nauttia tästä matkasta kohti tavoitetta.
Aktiivilepo bodyharjoittelun merkeissä sai taas viikossa tekemiseeni uutta virtaa ja löytyi se sisäinen voimanostaja jostain. Tässä kohtaan hyvä merkki palautumiskyvystä, kun oli viikon jälkeen kova halu päästä aloittamaan uusi voimaharjoittelujakso. Tai sitten se stressitaso vielä korkealla kun kiire päästä tekemään töitä tavoitteeni eteen. Tämä tavoite tulee vaatimaan myös melkoista painonpudotusta, joten otin välitavoitteeksi nyt alkuun pitää painoa jokseenkin kurissa, ei orjallisesti mutta tiedostaen tulevan kisatavoitteen. Poikkeuksellisen hyvistä lähtökohdista siis olen aloittamassa urheilijan työn kohti klassisen voimanoston EM-kisoja 2016.
Uusi treenivihko ja uudet kujeet
Tavoitteeni ollessa korkealla, tämä vaatii treenien muokkaamista sen mukaiseksi sekä oheisharjoittelun lisäämistä ja lihashuoltoon panostamista. Tätä ennen nämä pään tyhjennystreenit näyttivät seuraavilta,
esimerkiksi:
Tiistai 13.10 Jalkatreeni
SQ-raw smithissä negatiivisella laskulla, jatkuva liike ei siis pysähdystä ylös verryt. + 8x 45kg, 8x 55kg, 6x 65kg, ja vielä pudotussarja: 7 – 8 x 75kg / __x 55kg / __x 45kg
Jalkaprässi
Reisi ojennus 90 kilosta alkaen pudotussarjana loppuun pakka läpi, tämä 2 kierrosta.
Reisi koukistus 5x 10x *negatiivinen palautus
Askel-SQ taakse 3x 10x.
Torstai 15.10
BP 20x 20kg, 19x 25kg, 18x 27,5kg, 17x 30kg, 16x 32,5kg, 15x 35kg, 14x 40kg, 13x 45kg, 12x 50kg, 11x 55kg, 10x 60kg, 9x 65kg, 8x 70kg, 7x 75kg, 6x 80kg, 5x 85kg, 4x 87,5kg; 3x 90kg, 2x 92,5kg, 1x 95kg
Supersarjana:
• Penkki smithissä 8 sek. negatiivinen lasku ___x 55kg/
• Ristikkäistalja ylhäältä 3x 8x
• Penkki smithissä 3 sek. negatiinen lasku ___x 55kg *kierros aina loppuun vietynä
Rullaus 5x 20
Intervallijuoksu 12 min.
Varsin osumaa ottanut treeniviikko, oli kiva liikutella rautaa miettimättä kuinka monta toistoa tulee, kunhan tekee tosissaan. Vaikka penkki näytti paperilla helpolta, niin hyvin nuo sarjat alkoivat matkalla hyydyttää. Tulihan siinä yhteensä 9350 kiloa penkkailtua, ei siis ihan huono pohjia rakentaessa smolovin ohjelmalle.
Viimeisimmät kommentit