Suomen ennätyksillä glitteröidyt hopeajuhlat

Kevään kisakauteni sai arvoisensa kruununsa MM-hopeasta. Oma ennätys koheni 5 kg, ei huono päivä mielestäni. Vaikka julistin lähteväni hakemaan mestaruutta, tämä tavoite perustuu mentaalisesti siihen, että silloin todella uskon tekeväni parhaani, kun haluan taistella kirkkaimmasta paikasta. Se että lähtee kisoihin vaan ”tekemään parhaansa”, voi jo alkaa listata itselleen meriselityksiä tuloksesta.

Painonpudottelu alkoi noin puolitoista viikkoa ennen kisaa, kun tein tyhjennyspäiviä ruokavaliolla. Tiistai-aamuna 13.5 lentokentälle lähteissäni painoa oli 0,5kg yli, joten hyvin homma oli hanskassa. Lentokentällä reippaasti ja omatoimisesti itseni tsekatessa lennolle sekä laukkuni, lähdin etsimään porttia. No jaa, lento oli tunnin myöhässä, eipä siis kiirettä. Istahdin kahvilaan syömään korvapuustia ja huuhtoen sen alas mehujäällä. Lopulta se pitkä odotus oli ohi ja nopealla lennolla Kööpenhaminassa. Ensimmäinen kauhun hetki, kun huomasin että puhelimeeni ei tule kenttää. Ei muuten olisi ollut paniikkinappula pohjassa, mutta kisajärjestäjän kuljetus Rödbyyn oli määrä lähteä viiden minuutin sisällä. Allekirjoittaneen laukut saapumatta, enkä pystynyt kehenkään ottamaan yhteyttä. Lopulta kirmasin laukkuineni porteista ulos etsimään blondiinia pinkissä paidassa, josta olin sähköpostiini saanut kuvan että tämän näköinen neitonen odottelee kentällä. Ei ollut ei, ehdin jo pelästyä täysin että kyyti on minut jättänyt koska olin myöhässä kuljetuksesta. Lopulta paikalle tuli vanhempi mies ”IPF”-kyltin kanssa. Kelvatkoon, vaikka naissaattaja oli luvattu ;).

Samassa kuljetuksessa oli osa USA:n joukkuetta joten aika meni mukavasti rupatellessa. Noin 1,5 tunnin kuluttua olimme perillä kohteessa ”Lalandiassa” ja kävin tsekkaamassa suomalaisille mökin. Niin väsynyt olin jo matkasta, etten ymmärtänyt maksaneeni saman tien koko mökkiä kaikkien puolesta. Onneksi on joukkueenjohtaja joka osaa selvittää nostajien sotkut perässä.

Tavarat mökkiin ja ensimmäisenä etsimään vaakaa. Painoa oli 400g yli, joten hyvin saatoin vielä syödä. Siispä heti kanat ja riisit pannulle mökissä ja sitten venyttelyä ja vähän punnerruksia. Kisapaikan puitteet olivat valtavan upeat, olisi voinut mm. keilata, minigolffata, treenata salilla, tai vesipuistossa paahtaa ja pehmentää itseään. Mä olen kuitenkin huono ennen kisaa tekemään muuta kuin keskittymään olennaiseen joten aikasin unille. Kuuma yö sai nousemaan liian usein vesipullolle, sen seurauksena että aamulla klo 06 vaaka näytti vielä 200g yli. Punnitus oli kuitenkin vasta klo 11, joten C-vitamiinia ja kofeiinia nassuun, niin se paino putoili itsestään. Valmistelin vitargot valmiiksi jääkaappiin ja sitten kävin vetämässä pienet päikkärit ennen kuin oli aika mennä vastaan joukkueenjohtajaa/huoltajaa Tommi Paavilaista.

Kuin kotoisassa Suomessa olisi ollut kun näki muita suomalaisia. Käytiin mökillä sen verran että Tommi sai kotiutua ja vaihtaa verskat, sitten kisakassini kantoon ja kisapaikalle. Kisajärjestelyt olivat erinomaiset, harvemmin sitä tullaan erikseen hakemaan varustetarkastukseen. Kaikki meni hienosti ajallaan ja pääsin hyvin sarjaani, paino 51,7kg. Siitä napsahti keittosuolapullo auki ja parilla kulauksella vatsaan. Pidin noin 10 minuuttia väliä ja siitä aloin imeä vitargoa hissukseen. Onneksi huoltaja on alansa mestari ja etsi vilpoisan paikan kuntosalilta, jossa sai rauhassa patjoilla tankata ja laadittiin aikataulua lämmittelystä. Jotta olkapääni kiertäjät eivät kiukuttelisi, halusin lämmitellä sarjoja reilusti, joten lämmittely aloitettiin jo tuntia ennen kisanostoja.

Lämmittelypuitteet olivat mitä parhaimmat. Penkkilavoja oli niin monta, että vain 2-3 nostajaa piti olla samalla penkillä. Pääosin allekirjoittanut veti yksin omalla kun halusi tahkota niin paljon sarjoja alle. Ei ainakaan kylmettynyt paikat kesken kisan. Aloitusraudan ratkaisi lähinnä nyt se, mikä tulisi rintaan. Ilmoitin Tommille että 120-122,5kg. Tommi tuli kertomaan että siellä pahimmat vastustajat aloittavat 125 kilosta. Hetken harkinnan jälkeen päätin kuitenkin, että aloitetaan silti 122,5kg, syystä että kovin rauta josta koskaan aloitan ja tuloksen täältä kuitenkin haluan. Tällä raudalla otettiin vielä takana lasku rintaan että varmistuu raudan rinnalle tulo. Ryhmäkoon vuoksi, ryhmän aloituksesta siihen että minä olisin lavalla, menisi vielä 10minuuttia. Tämän vuoksi otimme takana vielä 120kg laskuna rintaan ettei kroppa jähmety liikaa. Sitten aika mennä MM-lavalle sitten v 2012 jälkeen. 122,5kg tangossa. Hieman asennon korjausta avustajan antamisen jälkeen ja 3-0 suorille käsille. Tulos on alla.

Seuraavaan nostoon 125kg millä pääsisi Japanilaisen ja unkarilaisen väliin. Ensimmäisen kierroksen päätyttyä tilanne olikin kääntynyt niin, että johdin tuolla tulokselle, koska vastustajat eivät saaneet rautoja hyväksytysti. Toisella kierroksella kaikkien onnistuessa olin toisena elopainon ratkoessa sijoitukset. Koska toinen rauta oli ollut minulle tiukka, niin mitallien taktikoinnista Tommi tuli pitämään pientä palaveria. Vaihtoehtona oli, että laittaa 127,5kg ja katsoa mitä muut saa. Riskinä vielä oli että venäläinen olisi saattanut kevyempänä korottaa tuon saman raudan, mikä pakottaisi mut lastaamaan 130kg. Mestaruustaistoon täytyisi lastata 132,5kg. Luotin Tommiin uhkapelissä ja viimeiseen 127,5kg. Ensiksi venäläinen otti 125kg, mikä pudotti minut kolmanneksi. Onneksi Tommi läiskäytti mua niin kovaa, että johan heräsin tilanteeseen, että tässä pitää nyt taistella ja kolmannella otin parhaani noston 3-0 ja Suomen ennätys koheni 5kg MM-kisoissa! Sitten seurasi vain odotus, mitä muut tekee. Japanilainen otti 130kg joten siirtyi kärkipaikalle. Unkarilainen pelasi upporikasta rutiköyhää pummaten 132,5kg jääden neljänneksi. Näin Suomelle tuli hopeajuhlat. Vähemmän railakkaat juhlat alkoivat doping-testistä jälleen, onneksi ei sentään koko iltaa mennyt että pääsi vielä syömään.

Mahtavan suuri kiitos Tommille huollosta ja seurasta sekä viisaista mietteistä. Allekirjoittaneen sairastellessa kisan alla oli rauhallisempi juhlinta paikallaan ja paluu seuraavana aamuna Suomeen.

Hanna